En olisi välttämättä ikinä tullut aloittaneeksi juoksuharrastusta ilman Finlandia-maratonia. Kesällä 2012 olin äitini kanssa iltakävelyllä Rantaraitilla, kun huomasin tapahtuman mainoskyltin Kuokkalan lammasaitauksen kohdalla.

Havahduin, että vaikka olin koko ikäni harrastanut arkiliikuntaa: kävellyt, pyöräillyt ja liikkunut koirien kanssa metsässä, ministeriaikanani olin mennyt aika rapakuntoon. Ja toimin aivan kuten mainoskyltin pystyttäjät olivat varmasti toivoneetkin: Päätin siltä seisomalta osallistua Finlandian puolimaratonille. Tapahtumaan oli aikaa seitsemän viikkoa.

Kävin ostamassa hyvät juoksukengät. Ensimmäisen viikon keräsin henkistä voimaa ja seuraavat kuusi viikkoa harjoittelin juoksemista.

Kävi ilmi, että kestävyyskunto oli yksi helpommin harjoitettavista ominaisuuksista. Ensimmäiset pari viikkoa juoksin ja kävelin tunnin lenkillä vuorotellen, muutaman viikon kuluttua pystyin hölkkäämään kympin, ja kuukauden kuluttua 15 kilometriä. Olen aina viihtynyt ulkona ja pitkän matkan juoksu olikin yllättäen tosi mukavaa, kun malttoi edetä rauhallisesti omalla mukavuusalueellaan.

Ensimmäinen Finlandian puolimaraton meni rennosti hölkäten reiluun kahteen tuntiin. Kuukauden kuluttua juoksin jo Vantaalla toisen puolikkaan ja sen jälkeen päätin aloittaa harjoittelun seuraavan kesän täysmaratonille.

Aluksi innostuin juoksusta aivan liikaa. Nelikymppisen lihakset ja kroppa eivät pysyneet mukana nopeasti kasvaneissa juoksukilometreissä. Tein varmasti kaikki tyypilliset aloittelijan virheet; juoksin liikaa, liian yksipuolisesti, liian kovilla sykkeillä, joka päivä.

Seurauksena oli tietenkin rasitusvammakierre, jonka aikana oli pakko opetella ne tärkeimmät perusasiat: lihaskunto, lihashuolto, venyttely, monipuolinen harjoittelu, riittävä lepo. Avukseni tuli PT fysioterapeutti Anu, jonka johdolla aloimme vahvistaa ja huoltaa juoksua tukevia lihaksia. Ja se on toiminut.

Alunperin juoksuharrastukseni tavoitteena oli tuoda lisää voimaa ja jaksamista päivittäiseen työhön. Liian kovaa alkuinnostusta seuranneiden vaikeuksien jälkeen voin sanoa päässeeni tuohon tavoitteeseen. Juoksu on edelleen lempilajini, mutta muutama vuosi sitten heittäydyin lähes uintitaidottomana triathlonin pariin. Se on tuonut lisää monipuolisuutta omaan liikuntaan. Juoksun lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu pyörää, uintia, jumppailua ja ratsastusta.

Työni takia matkustan viikottain Suomen, Brysselin ja Strasbourgin väliä, joten liiikuntahetket painottuvat hyvin paljon viikonvaihteisiin, jolloin olen kotimaisemissani Jyväskylässä. Epäsäännöllisen työrytmin vuoksi kiinnitän erityisen paljon huomiota riittävään uneen ja säännölliseen, terveelliseen ruokailuun. Se on myös vinkkini ihan kaikille kuntoilijoille. Unesta ei pidä tinkiä. Kun riittävä lepo on kunnossa, moni muukin asia alkaa sujua.

Pitkä sunnuntailenkki on ollut alusta asti harjoitteluni kulmakivi. Käytännössä se tarkoittaa sunnuntaiaamuisin 15-30 kilometrin rauhallista hölkkää, ympäri vuoden, satoi tai paistoi. Vielä koskaan sää ei ole estänyt lenkille lähtöä, vaikka joskus on aikamoisissa lumidyyneissä pitänyt rämpiä.

Olen alusta saakka tykännyt osallistua juoksutapahtumiin, ennen kaikkea niiden tunnelman ja yhteisöllisyyden vuoksi, mutta tuovathan ne myös ryhtiä ja rytmiä omaan harjoitteluun. Vähintään kerran kuukaudessa laitan numerolapun rintaan, kesällä useamminkin.

Koska olen pikemminkin jaksava kuin nopea, tykkään eniten vähän pitemmistä matkoista, kuten maratonista ja triathlonin puolimatkasta. Kotioloissa juoksen mielelläni myös ultralenkkejä.

Juoksu on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Sen lisäksi että olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan ennen, olen saanut paljon uusia elämyksiä, kokemuksia, ystäviä ja tuttuja. Heti ensimmäisessä Finlandia-juoksussani tutustuin kirjailija-Tiinaan, jonka kanssa juoksimmekin sen jälkeen yhdessä läpi talven.

Viimeiset pari vuotta olen hölkännyt Jyväskylän sunnuntailenkit vakiporukassa, jossa meitä on aamusta riippuen mukana 5-10 juoksijaa. Aika usein juoksemme Rantaraittia, jossa Finlandia-maratonin mainoskyltti edelleen on, ja toivottavasti kannustaa vielä satoja ja satoja harrastajia tämän hienon lajin pariin.

Henna Virkkunen

Europarlamentaarikko